Pasianssin monia versioita

Pasianssi ei ole yksi ainoa peli vaan kokonainen yhden pelaajan korttipelien perhe, josta on kehitetty kymmeniä erilaisia versioita omine sääntöineen ja vaikeustasoineen. Vaikka peliä pelataan usein nettikasinoiden maailmaan liittyvillä sivustoilla, kyseessä ei ole rahapeli vaan maksuton ajanviete, jossa voitto riippuu versiosta riippuen joko päättelystä, tuurista tai molemmista. Tässä oppaassa käydään läpi tunnetuimmat versiot, niiden säännöt ja keskeiset erot, jotta löydät itsellesi sopivan tavan pelata.

Mikä pasianssi oikeastaan on?

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jonka tavoitteena on järjestää kortit tiettyyn muotoon pakan ja sääntöjen asettamissa rajoissa. Toisin kuin pokeria tai blackjackia, pasianssia pelataan yksin, ilman panoksia ja ilman vastustajaa, joten se ei ole kasinopeli eikä rahapeli. Englanniksi peli tunnetaan nimellä solitaire ja monessa Euroopan maassa nimellä patience eli kärsivällisyys, mikä kuvaa pelin luonnetta hyvin.

Peli syntyi todennäköisesti 1700-luvun Euroopassa, mutta sen tarkasta alkuperästä kiistellään: lähteet mainitsevat muun muassa Pohjois-Euroopan, Saksan, Skandinavian ja Ranskan. Suuren yleisön tietoisuuteen pasianssi nousi kuitenkin vasta tietokoneiden myötä. Microsoft lisäsi Klondike-pasianssin Windows 3.0 -käyttöjärjestelmään vuonna 1990, minkä jälkeen pelistä tuli yksi maailman pelatuimmista tietokonepeleistä. Jos korttipelit kiinnostavat laajemmin, voit tutustua myös muihin korttipeleihin ja niiden sääntöihin.

Pasianssin perusteet

Kaikissa pasianssiversioissa perusidea on sama: kortit jaetaan aloitusasetelmaan ja niitä siirrellään sääntöjen mukaan, kunnes peli on ratkaistu tai laillisia siirtoja ei ole enää jäljellä. Useimmat versiot pelataan tavallisella 52 kortin pakalla, mutta esimerkiksi Spider-pasianssi käyttää kahta pakkaa.

Monista versioista on useita vaikeustasoja. Aloittelijan kannattaa valita helppo taso ja opetella säännöt kunnolla ennen vaikeampiin asetelmiin siirtymistä. On myös hyvä muistaa, että osassa versioista jako voi olla sellainen, jota on mahdoton ratkaista parhaallakaan pelitaidolla. Alla käydään läpi suosituimmat versiot yksi kerrallaan.

Klondike – klassinen pasianssi

Klondike on se pasianssi, jonka useimmat tuntevat tietokoneelta, ja siksi sitä kannattaa pitää vertailun lähtökohtana. Peli pelataan yhdellä 52 kortin pakalla. Pöydälle jaetaan seitsemän pystysaraketta niin, että ensimmäisessä on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen seitsemänteen, jossa on seitsemän korttia. Jokaisen sarakkeen päällimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin ja loput kuvapuoli alaspäin.

Sarakkeissa kortteja ladotaan laskevassa järjestyksessä vuorotellen eri värejä, eli punaisen seiskan päälle tulee musta kuutonen. Sarakkeiden yläpuolelle kootaan neljä perustuspinoa, joihin kerätään maittain kortit ässästä kuninkaaseen. Peli on voitettu, kun kaikki kortit on siirretty perustuspinoihin. Käyttämättömät kortit muodostavat pakan, josta nostetaan yksi tai kolme korttia kerrallaan sen mukaan, kumpaa vaikeustasoa pelataan. Tyhjään sarakkeeseen saa siirtää vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan korttijonon.

Vapaakenttä-pasianssi eli FreeCell

Vapaakenttä-pasianssissa lähes jokainen jako on ratkaistavissa, mikä tekee siitä ennen kaikkea taitopelin. Peliä pelataan 52 kortin pakalla, ja kaikki kortit jaetaan heti kuvapuoli ylöspäin kahdeksaan pystysarakkeeseen niin, että neljässä ensimmäisessä sarakkeessa on seitsemän korttia ja neljässä viimeisessä kuusi korttia.

Pelissä on kaksi erillistä aluetta, jotka menevät helposti sekaisin. Neljä vapaakenttää ovat väliaikaisia säilytyspaikkoja: kuhunkin mahtuu yksi mikä tahansa kortti, jonka voi myöhemmin siirtää takaisin sarakkeeseen tai perustuspinoon. Neljä perustuspinoa taas ovat pelin maali: niihin kootaan jokainen maa erikseen ässästä alkaen kuninkaaseen asti.

Sarakkeissa korttien maalla ei ole väliä, vaan alimman kortin alle saa asettaa arvoltaan yhtä pienemmän ja erivärisen kortin. Vapaakentät auttavat vapauttamaan tukossa olevia kortteja. Peli on voitettu, kun kaikki 52 korttia on saatu perustuspinoihin maittain järjestyksessä. Toisin sanoen lopputilanteessa kortit ovat perustuspinoissa, eivät vapaakentissä.

Pyramidi-pasianssi

Pyramidi-pasianssin ideana on poistaa korttipareja, joiden yhteisarvo on 13. Esimerkiksi 10 ja 3 muodostavat tällaisen parin. Korttien arvot lasketaan niin, että ässä on 1, jätkä 11 ja kuningatar 12; kuningas on arvoltaan 13 ja sen voi poistaa yksinään. Pyramidi-pasianssia pelataan niin, että peli käynnistyy 52 kortin pakalla, joista 28 korttia ladotaan kuvapuoli ylöspäin pyramidin muotoon: huipulla on yksi kortti, seuraavalla rivillä kaksi, sitten kolme ja niin edelleen seitsemänteen riviin saakka. Loput kortit muodostavat nostopakan.

Korttia voi käyttää vain silloin, kun sen päällä ei ole muita kortteja peittämässä sitä. Pareja aletaan siis purkaa pyramidin alareunasta ylöspäin. Nostopakan korttien avulla etsitään puuttuvia pareja. Peli on voitettu, kun koko pyramidi on purettu. Versiot eroavat siinä, kuinka monta kertaa nostopakan läpi saa käydä: osa sallii vain yhden läpikäynnin, osa jopa kolme.

Spider-pasianssi

Spider-pasianssi on yksi suosituimmista versioista, koska se taipuu sekä aloittelijalle että kokeneelle pelaajalle vaikeustasoa muuttamalla. Peliä pelataan kahdella pakalla eli 104 kortilla. Pöydälle jaetaan kymmeneen pinoon yhteensä 54 korttia niin, että neljässä pinossa on kuusi korttia ja kuudessa pinossa viisi korttia; vain päällimmäiset kortit ovat kuvapuoli ylöspäin. Loput 50 korttia jäävät nostopakkaan, josta jaetaan kymmenen korttia kerrallaan.

Tavoitteena on koota saman maan korttijonoja laskevassa järjestyksessä kuninkaasta ässään. Valmis kuninkaasta ässään ulottuva yhden maan jono poistetaan pöydältä, ja peli on voitettu, kun kaikki kahdeksan tällaista jonoa on saatu kerättyä. Helpoimmillaan Spideriä pelataan vain yhdellä maalla, keskitasolla kahdella ja vaikeimmillaan kaikilla neljällä maalla. Myös Spiderissä osa jaoista voi mennä umpikujaan, jolloin peli on hävitty.

Kello-pasianssi

Kello-pasianssi on kokonaan tuuriin perustuva peli, jossa pelaaja ei tee yhtäkään valintaa. Kortit jaetaan 13 pinoon, joissa jokaisessa on neljä korttia kuvapuoli alaspäin. Kaksitoista pinoa asetellaan kellotaulun muotoon ja yksi pino keskelle. Jokaista kellon tuntia vastaa oma pinonsa: ässä on paikalla 1, jätkä paikalla 11 ja kuningatar paikalla 12, kun taas kuninkaat kuuluvat keskimmäiseen pinoon.

Peli etenee niin, että keskimmäisen pinon päällimmäinen kortti käännetään ja asetetaan oman lukunsa mukaiseen pinoon. Sen jälkeen käännetään sen pinon päällimmäinen kortti, johon edellinen kortti meni, ja näin jatketaan. Peli on voitettu, jos kaikki kortit saadaan käännettyä oikeille paikoilleen. Peli häviätään, jos neljäs kuningas kääntyy keskipinoon ennen kuin muut kortit on ehditty järjestää. Koska mitään päätöksiä ei tehdä, lopputulos on puhdasta sattumaa, ja tilastollisesti peli päättyy voittoon vain noin joka kolmannellatoista kerralla.

Järjestelypasianssi eli harmonikka

Järjestelypasianssi, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä Accordion eli harmonikka, pyrkii kokoamaan kaikki kortit yhteen ainoaan pinoon. Kortit jaetaan 52 kortin pakasta yksitellen kuvapuoli ylöspäin riviin vasemmalta oikealle, ja siirtoja saa tehdä kesken jaon.

Kortin (tai korttipinon) saa siirtää joko välittömästi vasemmalla puolella olevan kortin päälle tai kolme paikkaa vasemmalla olevan kortin päälle, mikäli korttien maa tai arvo on sama. Kun pino siirretään, syntynyt aukko täytetään siirtämällä oikealla puolella olevia kortteja vasemmalle. Peli vaatii hyvää päättelykykyä ja etenee harvoin loppuun asti: se on voitettu vasta, kun kaikki kortit on puristettu yhteen pinoon. Jos laillisia siirtoja ei ole enää jäljellä, peli päättyy.

Pasianssiversioiden vertailu

Eri versiot eroavat toisistaan korttipakkojen määrän, asettelun sekä taidon ja tuurin osuuden suhteen. Alla oleva taulukko kokoaa keskeiset erot yhteen, jotta oikean version valinta helpottuu.

Onko pasianssi taito- vai tuuripeli?

Pasianssissa taidon ja tuurin osuus vaihtelee version mukaan, eikä yhtä vastausta ole. Vapaakenttä-pasianssi on käytännössä puhdas taitopeli, sillä lähes jokainen jako on ratkaistavissa, jos siirrot tekee oikeassa järjestyksessä. Kello-pasianssi taas on täysin tuurista kiinni, koska pelaaja ei tee ainuttakaan päätöstä. Klondike, Spider ja Pyramidi asettuvat näiden väliin: pelitaito parantaa onnistumisen mahdollisuuksia, mutta jaolla on silti suuri merkitys.

Tärkeää on ymmärtää, ettei harjoittelu tai minkään vihjeen noudattaminen tee ratkaisemattomasta jaosta ratkaistavaa. Tämä pätee myös rahapeleihin, joissa panos ei muuta pelin matemaattisia voittomahdollisuuksia. Pasianssissa parannettavissa on vain se osuus, joka riippuu pelaajan omista valinnoista.

Yleisimmät virheet pasianssia pelatessa

Yleisin virhe on tehdä siirtoja liian nopeasti ja miettimättä, jolloin peli menee turhaan umpikujaan. Alla on koottu tyypillisimmät kompastuskivet, jotka kannattaa tiedostaa:

• Perustuspinojen täyttäminen liian aikaisin. Kun kortin siirtää heti perustuspinoon, se ei ole enää käytettävissä sarakkeiden järjestelyyn, mikä voi tukkia pelin.
• Vapaakenttien tukkiminen. Vapaakenttä-pasianssissa kannattaa pitää mahdollisimman moni kenttä tyhjänä, koska tyhjät kentät mahdollistavat useamman kortin siirron kerralla.
• Pakan nostojen tuhlaaminen. Pyramidissa ja Klondikessa nostoja on rajallinen määrä, joten pakkaa ei kannata selata ilman suunnitelmaa.
• Vaikean tason valitseminen liian aikaisin. Esimerkiksi neljän maan Spider on huomattavasti vaikeampi kuin yhden maan versio.
• Tuuripelin pitäminen taitopelinä. Kello-pasianssissa mikään strategia ei auta, joten häviöstä ei kannata harmistua.

Kenelle pasianssi sopii ja miten pääset alkuun?

Pasianssi sopii kenelle tahansa, joka kaipaa rauhallista ja maksutonta ajanvietettä yksin pelattavaksi. Aloittelijalle luontevin reitti on Klondike tai yhden maan Spider, koska niiden säännöt oppii nopeasti. Päättelystä pitävä voi siirtyä Vapaakenttä-pasianssiin, ja nopeaa pelattavaa etsivälle Pyramidi on hyvä valinta.

Useimpia versioita voi pelata ilmaiseksi selaimessa tai sovelluksissa, joten eri vaihtoehtojen kokeileminen on helppoa ja riskitöntä. Jos pidät yksin pelattavista korttipeleistä, voit tutustua myös muihin sukulaispeleihin, kuten Skip-Bo-korttipeliin tai siihen, voiko Yatzya pelata netissä. Paras tapa löytää oma suosikki on yksinkertaisesti kokeilla muutamaa eri versiota ja jäädä siihen, joka tuntuu mukavimmalta.

Vastuullinen pelaaminen

Klassinen pasianssi ei ole rahapeli: sitä pelataan ilman panoksia, eikä siihen liity voittoja tai häviöitä rahassa. Osa sovelluksista ja kasinoista tarjoaa kuitenkin kortti- ja onnenpelejä oikealla rahalla, jolloin kyse on rahapelaamisesta. Rahapelit on tarkoitettu vain täysi-ikäisille viihteeksi, eikä niitä kannata pelata voiton tavoittelemiseksi tai tappioiden takaisin voittamiseksi. Lisätietoa löydät vastuullisen pelaamisen sivulta. Jos rahapelaaminen aiheuttaa huolta, Suomessa apua tarjoaa maksuton Peluuri.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Onko pasianssi rahapeli?

Ei ole. Perinteistä pasianssia pelataan yksin ilman panoksia, eikä siihen liity rahavoittoja tai -häviöitä. Se on yhden pelaajan korttipeli ja ajanviete, vaikka sitä pelataankin usein kasinoaiheisilla sivustoilla.

Mikä on helpoin pasianssin versio aloittelijalle?

Klondike ja yhden maan Spider ovat helpoimmat oppia, koska niiden säännöt ovat yksinkertaiset. Kello-pasianssin säännöt ovat niin ikään helpot, mutta se perustuu täysin tuuriin.

Mikä on ero vapaakentän ja perustuspinon välillä?

Vapaakenttä on väliaikainen säilytyspaikka yhdelle kortille, josta kortin voi siirtää myöhemmin eteenpäin. Perustuspino taas on pelin maali, johon kootaan yksi maa kerrallaan ässästä kuninkaaseen.

Voiko kaikki pasianssijaot voittaa?

Ei voi. Esimerkiksi Spiderissä ja Pyramidissa osa jaoista on mahdoton ratkaista parhaallakaan pelitaidolla. Vapaakenttä-pasianssissa sen sijaan lähes jokainen jako on ratkaistavissa.

Montako korttipakkaa pasianssissa tarvitaan?

Useimmat versiot pelataan yhdellä 52 kortin pakalla. Spider-pasianssi on tunnetuin poikkeus, sillä se vaatii kaksi pakkaa eli yhteensä 104 korttia.