Pasianssi on yksi suosituimmista kasinopeleistä, joiden pelaaminen tapahtuu yksin. Tämä on harvinaista erityisesti korttipelien tapauksessa, sillä yleensä korttipelejä, kuten pokeria ja blackjack-peliä pelataan porukalla. Pasianssi ei ole nimitys yhdestä ainoasta pasianssipelistä, vaan se viittaa useisiin erilasiin peleihin. Pasianssista on nimittäin useita eri versioita ja haastavuustasoja, joista pelaajat voivat valita itselleen sopivan. Seuraavaksi pääset tutustumaan siihen, millaisia eri versioita pasianssista on kehitelty ja kenties se auttaa sinua löytämään oman suosikkisi.
Jos haluaa pelata pasianssipelejä, on ymmärrettävä näiden pelien perusteet. Kaikissa pasianssipeleissä pelataan yksin, joten ne sopivat loistavasti omaksi ajanvietteeksi. Kaikissa versioissa peli toimii niin, että pakasta nostetaan kortteja ja ne on järjesteltävä pinoihin eri tavoilla riippuen peliversiosta. Pasianssin eri versioista on myös erilaisia haastavuustasoja, joista voi valita omaan taitotasoon sopivan. Aloittelijan kannattaa tietenkin aloittaa aluksi helposta tasosta ja vasta myöhemmin siirtyä pelin haastavampiin tasoihin.
Vapaakenttää pelataan 52-kortin pakalla, kuten monia muitakin pasianssipelejä. Kortit jaetaan kahdeksaan pystyriviin kuvapuoli ylöspäin niin, että neljässä ensimmäisessä rivissä on seitsemän korttia ja jäljelle jäävissä riveissä kuusi korttia. Pystyrivien alimmaisia kortteja voi siirrellä ja myös niiden alle voi asettaa kortteja. Pelin nimen mukaisesti pelipöydällä on neljä vapaakenttää, joita voi hyödyntää korttien siirtelyssä ja ensimmäinen kortti, jonka vapaakenttään voi siirtää, on ässä eli 1. Tämän jälkeen kenttään on mahdollista asettaa muita kortteja normaalissa arvojärjestyksessä maiden mukaisesti.
Pystyriveissä ei tarvitse välittää korttien maista, vaan alimman kortin alle voi asettaa arvoltaan yhtä pienemmän kortin, jonka on oltava eri värinen, eivätkä samanväriset kortit kelpaa. Tässä vapaakentästä on hyötyä, sillä sinne kootuista korteista voi siirtää kortteja pystyrivin pinoihin sääntöjen mukaisesti.
Jos vapaakenttä-pasianssin läpäisee, kaikissa neljässä vapaakentän pinoissa on lopulta kortit arvojärjestyksessä maiden mukaan niin, että kuningas on pinoissa päällimmäisenä ja ässä on alimmaisena.
Pyramidi-pasianssia pelataan niin, että siinä poistetaan korttipareja, joiden summaksi muodostuu 13. Tällainen pari on esimerkiksi 10 ja 3. Tätäkin pasianssin versiota pelataan 52 kortin pakalla, jotka asetellaan kuvapuoli ylöspäin pyramidin muotoon niin, että pyramidin huipulla on yksi kortti, seuraavalla rivillä 2, seuraavalla 3 ja niin edelleen seitsemänteen riviin asti, jolloin korttipyramidissa on 28 korttia. Jäljelle jäävistä korteista muodostuu pelipakka.
Pyramidi-pasianssissa peli edistyy niin, että pyramidin korttiparit, joiden arvojen summa on 13, voidaan siirtää pois. Pelissä aloitetaan pyramidin alimmalta riviltä ja vasta sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan riviin. Kortteja voi poistaa vain silloin, jos niiden päällä ei ole muita kortteja, jossa kuninkaat ovat poikkeuksena. Ne voi poistaa pyramidista automaattisesti. Pelipakan kortteja voi käyttää apua parien luomisessa. Tavoitteena on siis se, että koko korttipyramidi saadaan purettua enintään kolmen pelipakan jälkeen.
Spider-pasianssi on yksi suosituimmista pasianssin peliversioista, sillä se sopii sekä aloittelijoille että pasianssipelien konkareille. Peliä pelataan kahdella korttipakalla, joista 54 korttia asetellaan pöydälle. Kortit jaotellaan kuuteen viiden kortin pinoon ja neljään kuuden kortin pinoon. Spider-pasianssin tavoitteena on se, että pinojen kortit saadaan aseteltua pinoihin suuruusjärjestyksessä ässästä kuninkaaseen maiden mukaisesti. Tässä pasianssiversiossa voi käydä myös niin, että kortteja ei voi enää siirtää, jolloin on hävinnyt pelin.
Tästä pelistä on useita eri vaikeustasoja, sillä sitä voi pelata aluksi vain yhdellä maalla. Haastavimmalla tasolla pelataan kaikilla neljällä maalla. Taitotasoissa edistymisen salaisuutena on se, että harjoittelee peliä mahdollisimman paljon, jolloin kehittää omaa päättelykykyään. Toisaalta voittaminen riippuu myös siitä, millaisen jaon saa, sillä osaa korttijaoista on mahdotonta saada maiden mukaiseen järjestykseen.
Kello-pasianssi on kenties helpoin pasianssin versioista, joten se soveltuu hyvin aloitteleville pasianssin pelaajille. Tässä pelissä kortit asetellaan kellon muotoon. Kellon reunoissa kuuluu olla 12 pinoa, mikä on saman verran, kun kellossa on tunteja. Jäljelle jäävän korttipinon on kuitenkin oltava erillään ja sen voi asettaa vaikkapa kellomuodostelman keskiosaan. Jokaisessa pinossa pitäisi lopulta olla 4 korttia. Tässä pelissä korttien kuuluu olla kuvapuoli alaspäin.
Vain ylijäävän 13.pinon ensimmäinen kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin. Tämän kortti laitetaan lukunsa mukaisesti sopivaan korttipinoon. Jos kortti on esimerkiksi ässä, se tulee laittaa 1.pinoon, jolloin seuraavaksi käännetään 1.pinon kortti oikeinpäin. Kello-pasianssia jatketaan niin pitkään, kunnes kaikki kortit ovat arvojärjestyksessä paikoillaan, tai kun 13.pinossa on jäljellä vain neljä kuningaskorttia.
Järjestelypasianssissa nimensä mukaisesti järjestellään taas kortteja pinoihin. Pelistä on useita versioita ja kortteja voi yhden pinon sijaan kerätä myös useampiin pinoihin, jolloin pelin läpäisy on helpompaa. Järjestelypasianssi vaatii pelaajalta hyvää päättelykykyä, kuten Spider-pasianssikin.
Pelissä jaetaan vapaavalintainen määrä kortteja kuvapuoli ylöspäin riviin ja kortteja lisätään myöhemmin, kun tilaa vapautuu. Kortin voi laittaa toisen kortin päälle, mikäli kortit ovat samaa maata tai niiden numero on sama ja kortteja on aina siirrettävä sen vasemmalla puolella olevan kortin päälle tai sen oikealla puolella olevan kortin päälle, joka on kahden kortin päässä. Kun kortteja ei pysty enää siirtämään, peli päättyy.
Jos haluaa löytää oman suosikkiversionsa pasianssista, pitää vain kokeilla erilaisia versioita. Pasianssia voi usein pelata myös ilmaiseksi, joten eri pelitasojen kokeilemisen pitäisi olla helppoa ja yksinkertaista.
Käytämme evästeitä tällä verkkosivustolla
